Terhi

Terhi

Tervetuloa blogiini, jossa jaan pieniä, inspiroivia juttuja mm. tyylistä, kosmetiikasta, sisustuksesta sekä vauvaelämästä modernin kaupunkilaisäidin näkökulmasta katsottuna.

Kokemuksia vauvan lonkkalastahoidosta

Kokemuksia vauvan lonkkalastahoidosta

Näin äitiyslomalaisena elämä pyörii enimmäkseen vauvan ympärillä, joten sehän näkyy myös täällä blogissa. :) Tämä postaus vauvan lonkkalastahoidosta kiinnostaa varmasti vain lähinnä niitä, joille asia on ajankohtainen oman lapsen kohdalla. Itse sain kuulla lonkkalastasta synnytyssairaalasta lähtiessä. Lääkärintarkastuksessa vauvalla huomattiin löysyyttä lonkissa, joka jouduttaisiin mahdollisesti hoidolla korjaamaan. Täysin vieras käsite lonkkalasta ei kuitenkaan minulle ollut, sillä tällainen väline on ollut itsellänikin vauvana. Hoidot ovat tietenkin kehittyneet siitä paljon.

Tuolloin väsyneenä asiaa ei jaksanut miettiä sen pidempään, vaan ajattelin, että on viisainta vain odottaa kahden viikon iässä tehtävää tutkimusta Uudessa Lastensairaalassa. Tutkimuspäivä tuli nopeasti, eikä vauva vielä silloin saanut lastaa, joten fiilikset olivat helpottuneet. Uusi aika sovittiin kuitenkin kuukauden päähän, jolloin vauva olisi kuuden viikon ikäinen. Lonkat (tai lähinnä toinen) olivat edelleen löysät, joten hoito päätettiin aloittaa. En ollut ajatellut asiaa taaskaan oikeastaan ollenkaan, paitsi edellisenä iltana, jolloin googletin hieman mitä kokemuksia hoidosta löytyisi. Ei juuri mitään, enimmäkseen vain keskustelupalstojen juttuja muutamien vuosien takaa. Siksi ajattelin, että kirjoitan asiasta edes lyhyen jutun blogiini kuvien kera, jos vaikka joku samoja asioita miettivä saa siitä apua (tai ns. vertaistukea :)… ).

lonkkalasta

Lastan asennus lastensairaalassa kävi tutkimuksen jälkeen nopeasti. Tutkittaessa vauva itki, mutta itse lastan asennuksessa ei juurikaan. Vauva laitettiin makaamaan paketista otetun, vielä littanan lastan päälle, josta lääkäri sitten taivutti haarat vauvan vartaloon sopiviksi. Lastalla pidetään siis jalat koko ajan levällään, eli niiden liikkuvuutta rajoitetaan, jolloin lonkat pysyvät kuopissaan. Koko väline taas pysyy paikoillaan, koska se taivutetaan myös hartioiden yli. Lasta näyttää ehkä hieman kivuliaalta tai hankalalta, mutta vauva tottuu siihen kokemukseni mukaan hyvin nopeasti, päivässä tai parissa - eli varmaan siis unohtaa, että sai ennen olla myös kyljellään ja vatsallaan. Jalkojen potkimista lasta toki rajoittaa myös, sekä käsien ojennusta jonkin verran.

Itseäni mietitytti ensinnäkin lastan materiaali. Se osoittautui päältä pehmustetuksi, jonkinlaiseksi kevyeksi metalliksi. Materiaali oli hieman ihoa hiostava, mutta talkitsemisen avulla siitä tuli liukuva ja mukavan kuiva ihoa vasten. Lastan kasteleminen oli ohjeessa kielletty. Kaikista eniten harmittelinkin ehkä sitä, että vauvaa ei voisi kastella ja pestä kunnolla koko hoitoaikana - paitsi kolmen viikon kohdalla, kun lasta otettaisiin kotona pois ja vaihdettaisiin sairaalassa isompaan kokoon. Tuuheatukkaista vauvaamme ei kasteltukaan tuona kolmen viikon aikana ollenkaan, mutta vaippa-alueen pesin kyllä päivittäin. Luulin ensin, että lastan materiaali menee vedestä pilalle, mutta käsittääkseni syy kastelun välttämiseen on vain se, että lastan alle ei saa jäädä yhtään kosteutta. Pian huomasin, että ainakin omalla vauvallani lasta oli sen verran väljä, että sen alta pystyi hyvin kuivaamaan pyyhkeellä. Ainut kohta, mikä tuotti hiukan hankaluuksia, oli selän alue, sillä siinä lasta oli lähimpänä ihoa. (Toki vältin parhaani mukaan selän kastelua.) Tämä osittainen pesumahdollisuus helpotti hoitoa paljon, sillä itsestäni tuntui ahdistavalta ajatukselta käyttää kolme (tai siis yhteensä kuusi) viikkoa vain pelkkiä kosteuspyyhkeitä. Lastaa vaihdettaessa hoitaja kommentoikin lastan olevan todella siistissä kunnossa.

Toinen hieman vaikea asia vauvan hoidossa oli vaipanvaihto. Vaippa täytyi nimittäin saada pujoteltua lastan alle, ja se oli alussa melkoisen haastavaa, ennen kuin opin tekniikan. Vauva suuttui välillä vaipanvaihdon kestettyä “liian kauan”, mutta onneksi hän tottui ja itsekin sitä nopeutui huomattavasti. Parhaiten onnistuin, kun olin talkinnut lastaa runsaasti, jolloin vaippa liukui paremmin paikoilleen, ja pujotin vaipan ensin toiselta puolelta. Kiskoin myös vaipan lahkeita jalkojen alapuolelta sivuille useaan otteeseen. Hiukan ärsyttävä homma siis, mutta jotenkin siitä selvisi. Hoidon jälkeen vaipanvaihto tuntuikin sitten naurettavan helpolta :D

lonkkalasta

Vaatteilla hienostelun unohdin lastahoidon ajaksi - tänä aikana ei oikein inspiroinut suunnitella vauvan pukeutumista yhtään. Menin vain suoraan lääkäriltä ostamaan muutaman yhtä kokoa isomman pyjaman, ja niitä pidimmekin sitten suurimman osan ajasta. Toki lastan päälle olisivat mahtuneet myös kokoa isommat bodyt sekä tarpeeksi leveät housut, mutta koin potkupuvut kaikista kätevimmiksi. [Lindexillä on mielestäni parhaat puvut, joiden vetoketju toimii kumpaankin suuntaan.] Harmitti tietysti hieman niinkin pinnallinen asia kuin ihanien, pienimpien vaatteiden poislaitto, mutta se ei kestänyt kauan.

Syöttämisen, eli pulloruokinnan, kanssa ei ollut isompia haasteita, piti vain löytää sopiva asento syöttämiseen, joka meillä oli vauva pystyssä asennossa selkä vasten hoitajaa. Varmaan parempiakin on, mutta olen itse syöttänyt vauvan aina enemmän pystyasennossa.

Nukkuminen ei enää onnistunut kuin selällään, jossa oli ensin vauvalla totuttelemista - hän oli tottunut välillä nukkumaan kyljellään ja joskus lyhyitä aikoja valvotusti myös vatsallaan. Sitten kun hän oppi olemaan vain selällään, se jäikin pitkäksi aikaa päälle. Toki selällään olo onkin suositeltu nukutusasento, joten hyvä niin.

Vielä lopuksi voisin sanoa, että vaikka kaikki sanoivat, että hoitoaika kuluu nopeasti, niin kolme ensimmäistä viikkoa menivät mielestäni aika hitaasti ja asiaa tuli pariin kertaan surkuteltuakin. Sitten taas kolme viimeistä viikkoa kuluivat hyvin nopeasti. Lastahoito ei estänyt meitä menemästä eri paikkoihin ja tekemästä asioita. Siihen täytyi vain asennoitua oikein, sillä loppujen lopuksi ongelma on melko yleinen ja helposti korjattavissa, eikä yleensä jätä mitään ongelmia myöhempään ikään. Vauvahan on se sama ihana, vaikka onkin lastassa kiinni! ♡ Meillä kuuden viikon hoitoaika oli tarpeeksi, mutta lonkkia tullaan seuraamaan tarkemmin vielä hoidon jälkeenkin, seuraavan kerran kuuden kuukauden iässä. Sitä saa vain olla kiitollinen hyvästä hoidosta, jota lastensairaala antoi, ja siitä, että yleensä lonkkaongelmat huomataan jo vastasyntyneillä ja hoito voidaan tehdä kun se on vielä helppoa.

Makrame seinälle

Makrame seinälle

Kirppislöytö vauvalle x 2

Kirppislöytö vauvalle x 2